Uudenvuodenlupaus

Meidän perheen "aikuisilla" on ollut jo pidemmän aikaa lähes tapana korvata iltaruoka tai vähintään iltapala karkilla. Tapaa on ollut turha yrittääkään kitkeä voimattomilla lopetuspäätöksillä, jotka viimeistään päättyvät seuraavaan liian huonosti suunniteltuun kauppareissuun, jolloin ruokaideoiden puuttuessa on turvauduttu vanhaan ja hyvänmakuiseen. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin lisäaineet pursuta korvista eikä vatsanseutukaan moisesta mässytyksestä pidä, joten jotain piti tehdä.

Muutamaa vuotta aiemmmin päädyttiin ratkaisemaan vastaava sipsiongelma vuoden mittaisella osalakolla. Sääntöihin kuului, että kaupasta ei saa ostaa sipsejä eikä niitä saa kahdestaan (tai yksin) nautiskella. Lienee selvää, että sääntöjenvastaiseksi toiminnaksi ei luettu napostelua vieraisilla tai vieraiden läsnäollessa. Mutta lakolla päästiin haluttuun tulokseen, joka romahdutti kulutuksen, vaikka vuoden sisällä joinain tiukkoina hetkinä tulikin säännöistä lipsuttua.

Tämä vuosi onkin karkkiosalakon aikaa. Minä aion noudattaa yllä mainittuja hyväksi todettuja sääntöjä, jolloin totaalikiellon tuoma angsti ei mahdollisesti romuta koko hommaa. Lakon toinen osapuoli on jo uhannut totaalilakolla...

Niin. Ja siis noiden epätoivottujen pussien joutumista ostoskärryyn vältellään jokapäiväisellä oikealla iltaruualla, joka on ennalta suunniteltu ja myös kauppalistaan rustattu. Ainakin alku on ollut mukavaa, sillä me todella olemme kokeilleet uusia hyviä ruokaohjeita runsaan kasvismäärän kera. Tänään menu oli syönyt paahdettuja kasviksia ja papudippiä. Nam.

PAAHDETUT KASVIKSET JA PAPUDIPPI 4:lle

6 pientä perunaa

500g pieniä porkkanoita

2 palsternakkaa

2 pientä salaattifenkolia

2 kokonaista valkosipulia

3-5 terttutomaattia

2-5 rkl oliivi- tai rypsiöljyä

mustapippuria

suolaa

2 rkl raastettua parmesanjuustoa (tai enemmän)

papudippi

200g kypsiä valkoisia papuja

1 valkosipuli

100g kevytranskankermaa

½ sitruunan mehu ja kuoriraaste

suolaa, mustapippuria

2 rkl oliiviöljyä

Pese ja lohko kasvikset. Valkosipulia ei tarvitse kuoria. Levitä kasvikset leivinpaperille pellille ja pirskota päälle öljyä. Paahda 200 asteessa noin 40-45 min, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä.

Mausta kasvikset suolalla, pippurilla ja vastaraastetulla parmesaanilla.

Huuhdo purkkipavut runsaalla vedellä. Soseuta pavut. Lisää yhden paahdetun valkosipulin sisus, ranskankerma, sitruunamehu ja raastettu sitruunan kuori.

Lehtiä ja omppupiirakkaa

Tänä talvena on tullut nautiskeltua naistenlehdistä tavanomaista enemmän. Hieman yllättäen niistä on löytynyt insinöörinkin elämään käyttöönottokelpoisia juttuja. En pelkästään ole löytänyt lastenhuoneen tapetti-ideaa lehtien sivuilta vaan myös herkullisia reseptejä. Yksi parhaista omppupiirakan resepteistä löytyi MeNaisista lähiaikoina. Kannattaa kokeilla, sillä suht vähällä työllä syntyi mehevää torttua!

RAHKA-OMENAPIIRAS

125 g voita

4 dl vehnäjauhoja

2 dl ruokosokeria

1 rkl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl kermaviiliä

1 muna

Täyte

2-3 omenaa

½-1 tl kanelia

200 g maitorahkaa

1 dl ruokosokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

(1 tl verigreipin mehua)

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Sulata voi. Yhdistä jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda. Sekoita sula voi kuivien aineiden seokseen. Jaa seos puoliksi kahteen kulhoon. Toisesta tulee pohjataikina, toinen jää muruseokseksi kakun päälle.

3. Lisää pohjataikinaan kermaviili ja muna. Sekoita hyvin. Levitä taikina voideltuun pyöreään vuokaan.

4. Kuori ja viipaloi omenat. Asettele viipaleet taikinapohjalle, ripottele päälle kanelia.

5. Sekoita rahkaan sokerit, muna (ja mehu). Kaada täyte omenien päälle. Levitä muruseos piiraan päälle. Paista uunin keskitasolla 30-40 min.

Uuden vuoden paketteja

Innostuin yhteishyvän huovutettujen lasinalusten ohjeesta ( http://www.yhteishyva.fi/vapaa-aika_perhe/neuleohjeet/huovutettu_lasinalunen/fi_FI/huovutettu_lasinalunen/ ) jo marraskuussa - sopivan pientä näprättävää automatkoille. Nappasin kaupasta kokeeksi turkoosia Huopanen -lankaa. Työn tuoksinnassa keksin, että samasta langasta samalla tekniikalla saisi varmasti myös servettirenkaita. Ja saihan siitä. Isoimmalle siskolle tuli synttärilahjaksi turkoosista langasta tehdyt aluset ja renkaat, ja toiselle isosiskolle ruskeita versioita uudenvuodentuliaisiksi. Yhdestä kerästä tuli 5 tai 6 lasinalusta. Servettirenkaisiin ei saanut paljoa lankaa tuhlattua. Käytin muuten koukkua nro 5, kun ei isompaa varastosta löytynytkään. Toivottavasti nämä todetaan myös käytössä yhtä hyviksi, kuin mielessäni ne olen ajatellut eli villalle ominaisesti imevät kosteutta ja hylkivät likaa. Ainiin. Se pitänee vielä mainita, että servettirenkaiden ensimmäisestä koeversiosta tulikin aivan liian suuri, kun kutistuminen oli arvioitua pienempää. Itse kaavailin, että se sopisi vaikkapa rannerenkaaksi, mutta viksummat keksivät, että se on oiva viinipullon tippalukko edellä mainittujen ominaisuuksiensa vuoksi.